Eräänä iltana lapset pyysivät Rafaelaa kertomaan hänen elämästään nuorempana. "Asuin kauniilla ja rehevällä metsäaukiolla, jonka vierellä oli joki. Siellä eli myös fauneja ja muita taruhahmoja..."

Eräänä kauniin aamuna nousin joesta, jossa olin matkannut kauan aikaa.

Siellä oli aivan ihanaa ja olin onnessani, kun olin löytänyt sellaisen paikan, mutta pian tapasin fauneja.

Sain tietää, että minun pitäisi mennä naimisiin erään faunin kanssa.

Olin silloin nuori ja en tietenkään halunnut faunin kanssa naimisiin.

Mietin, miten pääsisin pois sen faunin luota.

Sitten keksin sen: kun muut olisivat nukkumassa, uisin jokea pitkin pois.

Yöllä sitten toteutin suunnitelmani ja lähdin hiipimään joenrantaan.

Sen jälkeen kuljin pitkän matkan, kunnes päätin hakea yliopistoon ja pääsinkin sinne. Kun sen olin käynyt, asetuin tänne outolaaksoon." Rafaela päätti tarinansa ja halasi lapsiaan.