Ian oli miettinyt kauan, miten kertoisi vanhemmilleen, että aikoo kosia Johannaa. Sitten hän päätti, että aikoo kertoa sen suoraan, ilman turhia kiertelyjä. "Aion kosia Johannaa." Hän tokaisi yllättäen äidilleen. "Oletko nyt aivan varma?" Rafaela kysyy huolissaan. "Kyllä olen. Minähän rakastan häntä." Ian vastaa.

Illalla hän soitti Johannan illalliselle. Hän oli suunnitellut kaiken etukäteen.

Kun Johanna oli saapunut, Ian ohjasi hänet pöytään. Kesken kaiken Ian kaivoi taskustaan pienen rasian, jossa oli sormus. Johanna otti sormuksen ilomielin vastaan.

Seuraavana iltana oli Erikin ja Rafaelan kasvaa vanhuksiksi.

Rafaela ei kyllä kauheasti muuttunut.

 

Aamulla Samantha alkoi voimaan pahoin, eikä mennyt kouluun, mutta ei mennyt Iankaan, sillä hänellä oli töitä passipoliisina yhdeksältä aamulla.

Illalla syy huonoon oloon selvisi, sillä hänene mahansa kasvoi. "Tästä täytyy kertoa Aslakille!" Samantha ajatteli

 

Seuraavana päivänä Samantha kutsuu Aslakin aamiaiselle ja kertoo odottavansa lasta. Samalla hetkellä hän päättää kosia Aslakia.

 

Mutta Aslak ei suostukkaan. Surun murtamana hän laittaa rasian takaisin taskuunsa.

Ianista kasvaa kuitenkin illalla aikuinen.

Samantien Ian kutsuu Johannan asumaan hänen kanssaan.

Seuraavana aamuna oli sovittu Ianin ja Johannan häät.

Ensiksi hoidettiin vihkiminen, maljojen nosto ja sitten kakunsyönti.

Vieraita ei ollut muita kuin Erik, Rafaela, Samantha ja tietysti Aslak.

Sisälle päästyään Aslak päätti kosia Samanthaa, sillä hän ajatteli, että lapsella olisi hyvä olla molemmat vanhemmat. Samantha miettii hetken ja suostuu.

Samana päivänä vietettiin vielä Aslakin ja Samanthan häät.

Vielä samana päivänä kolmas sukupolvi tahtoi syntyä.

Pian Samanthan sylissä lepäsi pieni poikavauva, joka oli perinyt isänsä ihon- ja silmienvärin. Pojalle annettiin nimeksi Daniel.

Rafaela oli vain huolissaan, jaksaisiko Samantha pitää huolta pikkuisesta, vai jäisikö poika isovanhempien huolehdittavaksi.

 

Samantha päätti letittää hiuksensa ja ostaa uuden asun.

Johannan vatsa oli kasvanut, joka tietysti merkitsi sitä, että myös hän odottaisi lasta.

Vanha talo alkoi käydä ahtaaksi, joten perhe päätti muuttaa uuteen taloon.

Alakerrassa on vessa, Samanthan, Aslakin ja Danielin huone, sekä keittiö.

 

Yläkerrassa on Ianin ja Johannan huone, Erikin ja Rafaelan huone ja olohuone

Mutta heti muuton jälkeen Samanthalle ja Aslakille tuli riita. "Joudun yksin hoitamaan Danielia! Sinä vain norkoilet sohvalla istuskelemassa, kävisit edes töissä!" Samantha raivosi Aslakille.

Danielkin heräsi siihen meteliin. Samantha passitti Aslakin ulos huoneesta ja meni lohduttelemaan Danielia.

 

Seuraavana yönä Aslak sai nukkua sohvalla, mutta ärsyttävää oli, kun Albi oli olohuoneessa ja sillä oli aina nälkä, joten Aslakin oli pakko juoksta kokoajan ruokkimassa sitä.

Seuraavana päivänä Aslak ja Samantha olivat onneksi taas puheväleissä.

Mutta samoihin aikoihin Johannan ja Ianin vauva tahtoi tulla maailmaan.

Heille syntyi tyttö, jolla oli äitinsä silmät ja isänsä iho. Hänet nimettiin Isabellaksi.

Pian olikin jo Samanthan aika varttua aikuiseksi.

Samana päivänä Daniel kasvoi taaperoksi.

Danielista kasvoi suloinen taapero, jolla on aikas pitkät hiukset.

Onnellista eloa oli kestänyt kauan, kunnes syntyi yllättäen tulipalo, joka vaati Ianin hengen.

Illan pimetessä perhe kerääntyi suremaan Iania pihamaalle.

Pian Ianin kuolemasta, oli Isabellan aika kasvaa taaperoksi.

Isabella oli todella nätti. Jostain hän oli perinyt myös erikoiset korvansa

Kesken kuntoilun Samantha huomasi odottavansa toista lasta.

 

Danielin oli aika kasvaa lapseksi. Hän oli erittäin iloinen tulevasta pikkusisaruksesta.

Päivät kuluivat ja eräänä päivänä, kun Johanna ja Samantha tulivat kaupungilta, tahtoi Isabellan pikkusisarus syntyä.

 

Johannan käsivarsilla oli pian pieni tyttövauva, joka nimettiin Lilyksi. Lilylläkin on isänsä iho ja äitinsä silmät.